Häpeä ja seksuaalisuus — siitä mistä emme puhu

Harvassa paikassa häpeä istuu yhtä syvällä kuin seksuaalisuudessamme. Eikä se ole sattumaa.

Pienestä pitäen opimme — hiljaisuuden, katseiden, kommenttien ja kulttuurin kautta — mikä on hyväksyttävää tuntea, toivoa ja tehdä. Ja suurin osa siitä mitä opimme, koskee rajoituksia. Sitä, mitä ei pidä tehdä.

Mitä häpeä oikeastaan on?

Häpeä ei ole sama asia kuin syyllisyys. Syyllisyys sanoo: olen tehnyt jotain väärin. Häpeä sanoo: minä olen väärä. Se on perustavanlaatuinen ero.

Syyllisyys voi johtaa muutokseen ja korjaamiseen. Häpeä johtaa piilotteluun. Kun häpeämme seksuaalisuuttamme — sitä mitä haluamme, mistä fantasioimme, mistä emme pidä, ketä kohti tunnemme vetoa — piilotamme sen osan itsestämme. Myös itseltämme.

Mistä seksuaalinen häpeä tulee?

Se tulee monesta paikasta. Kasvatuksesta ja uskonnosta. Kulttuurista ja mediasta, jotka kertovat meille miltä oikean kehon, oikean halun ja oikean seksielämän pitää näyttää. Kokemuksista, joissa meidät on hylätty, naurettu tai loukattu.

Moni kantaa häpeää jostakin, mistä ei lainkaan pitäisi hävetä. Siitä, että seksuaalinen halu on matala — tai korkea. Siitä, että tuntee vetoa samaan sukupuoleen. Siitä, että omaa keho ei vastaa ihannetta. Siitä, ettei ole kokenut orgasmia. Siitä, että on kokenut jotain, mitä ei valinnut.

Mitä häpeä tekee meille?

Häpeä eristää. Se kertoo meille, että olemme yksin tunteidemme kanssa — että kaikilla muilla on asiat hallussa, ja että me olemme ainoita jotka kamppailevat. Se on valhe. Mutta häpeä on taitava vakuuttamaan meidät päinvastaisesta.

Häpeä estää myös nautinnon ja läheisyyden. On vaikea olla läsnä omassa kehossaan ja yhteydessä toisen ihmisen kanssa, kun osa sinusta tarkkailee ja tuomitsee.

Mikä auttaa?

Ensimmäinen askel on nimetä se. Sanoa — itselle tai jollekin johon luottaa — että tässä on jotain, mistä häpeän. Ei ratkaistakseen sitä heti, vaan siksi, että häpeä menettää osan vallastaan kun se tulee nähdyksi.

Seuraava askel on uteliaisuus tuomitsemisen sijaan. Kysyä: mistä tämä häpeä tulee? Onko se omani — vai olenko perinyt sen?

Sinä et ole häpeäsi. Etkä ole yksin.