Oletko koskaan huomannut kehosi jännittyvän, kun kuulet tietyn sävyn jonkun äänessä? Tai sydämesi lyövän nopeammin, vaikka mitään todellista vaaraa ei ole? Keho muistaa sen, mitä mieli on ehkä yrittänyt unohtaa. Se ei ole heikkous. Se on biologiaa — ja se on yleisempää kuin useimmat luulevat.
Traumat eivät jää ainoastaan mieleen. Ne elävät lihaksissa, hengityksessä, hermostossa. Juuri tästä psykologi ja traumatutkija Bessel van der Kolk kirjoittaa uraauurtavassa kirjassaan The Body Keeps the Score. Hänen tutkimuksensa osoittaa, että traumaattiset kokemukset voivat tallentua somaattisesti — eli kehollisesti — ja vaikuttaa meihin pitkään sen jälkeen, kun laukaissut tapahtuma on ohi.
Mitä somaattiset traumat ovat?
Somaattiset traumat syntyvät, kun hermosto ylikuormittuu kokemuksesta, jota se ei pysty käsittelemään hetkessä. Kyse voi olla ilmiselvästi traumaattisesta tapahtumasta, mutta myös toistuvista tilanteista, joissa on koettu hylkäämistä, turvattomuutta tai tunne-yksinäisyyttä — erityisesti varhain elämässä. Keho jäädyttää reaktion eräänlaiseksi suojaksi. Mutta tuo reaktio voi aktivoitua yhä uudelleen, vaikka vaara on jo kauan sitten ohi.
Parisuhteessa tämä voi ilmetä liiallisena konfliktien pelkona, taipumuksena sulkeutua tunnetasolla tai jatkuvana ahdistuksena tulla hylätyksi — vaikka kumppani ei antaisi siihen aihetta. Se ei ole epärationaalista. Se on hermosto, joka tekee parhaansa pitääkseen sinut turvassa vanhan tiedon pohjalta.
Mitä kehossa tapahtuu?
Kun koemme jotain uhkaavaa, hermosto aktivoi sympaattisen hermoston — sen, jonka tunnemme taistele-tai-pakene-vasteena. Tavallisesti rauhoitumme uudelleen, kun vaara on ohi. Mutta jos hermostolla ei ollut mahdollisuutta päättää sykliä — koska emme ehkä pystyneet pakenemaan tai taistelemaan — voi tämä kesken jäänyt reaktio jäädä jumiin kehoon.
Peter Levinen kehittämä Somatic Experiencing on terapeuttinen lähestymistapa, joka työskentelee juuri auttaakseen hermostoa viemään nämä kesken jääneet reaktiot loppuun. Ei kertaamalla tarinaa yhä uudelleen, vaan hitaasti tunnustelemalla, mitä keho kantaa — ja antamalla sille mahdollisuus päästää irti.
Mitä voit itse tehdä?
Sinun ei tarvitse aloittaa suurella terapialla. Voit alkaa suhtautua kehosi reaktioihin uteliaasti sen sijaan, että taistelisit niitä vastaan. Kun huomaat reaktion, joka tuntuu suhteettomalta — kokeile kysyä itseltäsi: Mitä kehossani tapahtuu juuri nyt? Missä tunnen sen? Voinko hengittää hieman syvemmin?
Kyse ei ole kaiken ratkaisemisesta kerralla. Kyse on kuuntelemaan alkamisesta. Keho puhuu kieltä, joka on vanhempaa kuin sanat — ja kun opimme kuulemaan sitä, avautuu uusia mahdollisuuksia paranemiselle, yhteyteen ja rakkauteen, jota eivät ohjaa vanhat haavat.
Mitä kehosi kertoo sinulle, mitä et ole ehkä vielä täysin uskaltanut kuulla?
AIA knows these theories and can help you understand them in your own situation.
Open AIA →