Oletko koskaan istunut toisen ihmisen seurassa ja silti tuntenut olevasi täysin yksin? Tai ehkä olet itse huomannut olevasi läsnä fyysisesti, mutta ajatuksesi ovat olleet aivan muualla? Kyse ei ole rakkauden puutteesta — se voi olla jonkin sellaisen puutetta, jota kutsumme emotionaaliseksi saatavuudeksi. Se on käsite, joka hiljalleen muuttaa tapaamme ymmärtää läheisiä ihmissuhteita.
Mitä emotionaalisesti saatavilla oleminen oikeastaan tarkoittaa?
Emotionaalinen saatavuus tarkoittaa kykyä olla avoin, läsnä ja vastaanottavainen toisen ihmisen tunnemaailmalle. Kyse ei ole oikeiden sanojen löytämisestä tai oikeiden asioiden tekemisestä. Kyse on siitä, että olet siellä — todella siellä — kun toinen ihminen kurkottaa sinua kohti, sanallisesti tai sanattomasti.
Psykologi Zeynep Biringen on tutkinut käsitettä perusteellisesti ja kuvaa emotionaalista saatavuutta suhteen dynaamisena ominaisuutena — ei piirteenä, joka sinulla joko on tai ei ole. Se syntyy kahden ihmisen välillä, ja molemmat osapuolet vaikuttavat siihen. Tämä tarkoittaa, että jopa suhde, joka on kamppaillut, voi löytää tiensä takaisin syvempään läheisyyteen ja yhteyteen.
Käytännössä emotionaalinen saatavuus voi näyttäytyä monin tavoin: puhelimen sivuun laskemisena ja aitona kuuntelemisena. Kumppanin surun sietämisenä ilman tarvetta korjata sitä. Itsensä päästämisenä liikuttumaan sen sijaan, että pitää tunteet etäällä. Ne ovat pieniä hetkiä — mutta ne ovat ratkaisevia.
Mitä tapahtuu, kun se puuttuu?
Kun emotionaalinen saatavuus puuttuu suhteesta, se voi synnyttää erityisen yksinäisyyden — sellaisen, joka sattuu eniten, koska se syntyy parisuhteen tai läheisen ystävyyden keskellä. Monet kuvailevat sitä puhumisena seinälle, tai tunnetta siitä, että he eivät koskaan tiedä, näkeekö toinen ihminen heidät todella.
Kiintymystutkimuksen mukaan — perustuen muun muassa John Bowlbyn työhön — tarpeemme tuntea itsemme nähdyksi ja kohdatuksi ei ole jotain, josta kasvataan ulos. Se seuraa meitä lapsuudesta aikuisuuteen. Kun emme koe tätä vastaanottavaisuutta, se voi aktivoida vanhoja malleja: vetäydymme, ylireagoimme, lopetamme kurkottamisen. Ei siksi, että olisimme heikkoja — vaan siksi, että aivot ja sydän yrittävät suojella meitä.
Voiko siinä kehittyä?
Kyllä — ja se on yksi tämän aiheen rohkaisevimmista asioista. Emotionaalinen saatavuus ei ole muuttumaton suure. Sitä voi harjoitella, kehittää ja rakentaa uudelleen. Se alkaa usein itsetuntemuksesta: Mitä sinussa tapahtuu, kun joku on haavoittuvainen sinua kohtaan? Sulkeudutko? Siirrytäänkö ongelmanratkaisutilaan? Tunnetko epämukavuutta?
Oman emotionaalisen saatavuuden kehittäminen ei ole vain lahja niille, joita rakastat. Se on myös lahja itsellesi — sillä se avaa tien syvempään yhteyden muotoon, jota useimmat meistä pohjimmiltaan nälkäisesti kaipaamme.
Ihmissuhteet eivät kukista välttämättä siellä, missä on eniten yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai eniten intohimoa. Ne kukistavat siellä, missä kaksi ihmistä uskaltaa olla läsnä toisilleen — myös silloin, kun se on vaikeaa.
Milloin viimeksi tunsit, että toinen ihminen todella näki sinut — ja mitä hän teki, mikä loi tuon tunteen?
AIA knows these theories and can help you understand them in your own situation.
Open AIA →