Elämä ei aina tarjoa sitä, mitä toivomme. Suhteet saavat säröjä. Sydämet murtuvat. Joskus kaikki hajoaa kerralla – ja silti useimmat meistä nousevat takaisin jaloilleen. Ei siksi, että olisimme tunteettomia, vaan koska meissä on jotain sisäistä, joka auttaa meitä löytämään tasapainon uudelleen. Kutsumme tätä resilienssiksi. Ja kaunista on se, että sinulla on sitä enemmän kuin uskotkaan.
Mitä resilienssi oikeastaan on?
Resilienssi ei tarkoita kovuutta tai koskemattomuutta. Se ei ole kipujen piilottamista tai nopeaa eteenpäin menemistä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Resilienssi on pikemminkin kyky taipua murtumatta – ja löytää hitaasti takaisin itsensä, ehkä jopa vahvempana ja tietoisempana kuin ennen.
Amerikkalainen psykologi George Bonanno, joka on tutkinut intensiivisesti resilienssiä ja surua, kuvaa sitä luonnolliseksi inhimilliseksi kapasiteetiksi. Useimmat meistä ovat itse asiassa biologisesti varustettuja selviytymään vastoinkäymisistä. Se ei ole harvojen etuoikeus – se on inhimillinen voimavara, joka odottaa vain aktivoitumistaan.
Rakkauselämässä resilienssi ilmenee monin tavoin: kykynä avata sydämensä uudelleen eron jälkeen, rohkeutena luottaa uuteen ihmiseen vaikka on tullut haavoitetuksi, tai kykynä kestää vaikea ajanjakso kumppanin kanssa sulkeutumatta kokonaan.
Mikä vahvistaa resilienssiämme?
Tutkimukset osoittavat, että resilienssi ei ole pysyvä ominaisuus, joka joko on tai ei ole. Se on dynaamista – jotain, joka kasvaa kokemusten ja ympärillämme olevan huolenpidon myötä.
Turvalliset ihmissuhteet ovat keskeisessä roolissa. John Bowlby ja hänen kehittämänsä kiintymysteoria osoittavat meille, että ihmisinä tarvitsemme kokemuksen siitä, että meidät nähdään ja pidetään rakkaana, jotta voimme säädellä sisäistä maailmaamme. Kun meillä on edes yksi ihminen, jonka koemme turvalliseksi tukikohdaksi, meillä on paljon paremmat edellytykset selviytyä elämän myrskyistä.
Mutta voimme myös vahvistaa resilienssiämme sisältäpäin. Myötätunto itseä kohtaan – kyky kohdata itsensä samalla ystävällisyydellä, jonka osoittaisi hyvälle ystävälle – on osoitettu olevan suorassa yhteydessä kykyyymme toipua vastoinkäymisistä. Kyse ei ole itsensä hemmottelusta tai vastuun välttämisestä. Kyse on siitä, että lopetamme kivun tekemisen kaksi kertaa raskaammaksi taistelemalla sitä vastaan itsekritiikillä.
Voiko resilienssiä harjoitella?
Kyllä. Ja onneksi se ei vaadi suuria tekoja. Resilienssi rakentuu pienissä asioissa – valinnoissa, joita teet silloin kun sattuu.
Se voi tarkoittaa tunteiden aistimista sen sijaan, että etääntyy niistä. Tuen hakemista eristäytymisen sijaan. Itsellesi luvan antamista surra, ja samalla pitää kiinni siitä, että tämä ei ole päätepysäkkisi. Mindfulnessiin perustuvat lähestymistavat, kuten Jon Kabat-Zinnin kehittämät menetelmät, voivat auttaa sinua luomaan etäisyyttä ajatuksiisi ja tunteisiisi – ei välttääksesi niitä, vaan jottei niiden kokonaan nielaisisivat sinua.
Ihmissuhteissa resilienssiä voi harjoitella myös rehellisyyden ja uteliaisuuden kautta: rohkeudesta sanoa ääneen se mikä on vaikeaa, ja kuuntelemisesta silloinkin kun se on epämukavaa.
Ennen kuin lopetamme – milloin viimeksi tunsit oman resilienssisi? Mikä auttoi sinua nousemaan takaisin, ja mikä sinusta vahvistaisi sitä entisestään?
AIA knows these theories and can help you understand them in your own situation.
Open AIA →