Yksinäisyys parisuhteessa

On olemassa erityinen yksinäisyyden muoto, josta kukaan ei kerro sinulle ennen kuin koet sen itse. Se ei ole yksinäisyyttä, jota tunnet istuessasi yksin tyhjässä asunnossa sunnuntai-iltapäivänä. Se on yksinäisyyttä, jota tunnet istuessasi toisen ihmisen vieressä — ja silti tunnet itsesi näkymättömäksi. Monet ihmiset elävät tämän tunteen kanssa päivästä toiseen, eivätkä silti sano mitään. Sillä miten selittää, että kaipaa jotakuta, joka on juuri siinä vieressä?

Kun läheisyys katoaa ilman että kukaan lähtee

Yksinäisyys parisuhteessa harvoin syntyy äkillisesti. Se on asteittainen liike — keskustelut muuttuvat pinnallisemmiksi, kosketukset vähenevät, tulee tunne siitä, että puhuu toisen ohi pikemmin kuin toiselle. Psykologi ja paripsykoterapeutti Sue Johnson, joka on kehittänyt Emotionally Focused Therapy (EFT) -menetelmän, kuvaa tätä emotionaalisen yhteyden katkeamisena. Kun emme enää tunne itseämme nähdyiksi, kuulluiksi ja arvostetuiksi kumppanimme silmissä, aktivoituu syvä inhimillinen hälytysjärjestelmä. Olemme biologisesti luotuja tarvitsemaan läheistä kiintymystä — ja kun se puuttuu, aivot reagoivat lähes kuin fyysiseen kipuun.

Se ei välttämättä johdu siitä, että suhteessa olisi jotain vialla pinnalta katsottuna. Monet parit toimivat käytännön tasolla hyvin. He koordinoivat arjen, hoitavat lapset, pitävät kodin kunnossa. Mutta ulkoisen järjestyksen alla voi piillä sanaton suru — kaipaus siihen yhteyteen, joka kerran oli, tai jota ei ehkä koskaan täysin saavutettu.

Hiljaisuuden hinta

Yksi yleisimmistä reaktioista parisuhteen yksinäisyyteen on vetäytyminen. Lakkaa jakamasta asioita, jotka todella merkitsevät jotain. Oppii selviämään yksin emotionaalisesti. Ja mitä enemmän vetäytyy, sitä suuremmaksi välimatka kasvaa — ja sitä vaikeammaksi käy löytää tien takaisin toistensa luo.

Kyse on harvoin rakkauden puutteesta. Useammin kyse on kielen puutteesta. Monet meistä eivät ole koskaan oppineet ilmaisemaan emotionaalisia tarpeitaan niin, ettei se tuntuisi syytökseltä tai heikkoudelta. Joten vaikenemme. Ja siinä hiljaisuudessa yksinäisyys kasvaa.

Tutkimukset osoittavat, että pitkäaikainen yksinäisyys — myös parisuhteen sisällä — voi aiheuttaa vakavia seurauksia sekä henkiselle että fyysiselle terveydelle. Se ei ole ongelma, jonka kanssa pitäisi vain oppia elämään.

Paikka aloittaa

Ensimmäinen askel ei välttämättä ole suuri keskustelu tai konfrontaatio. Se voi olla yhtä yksinkertaista kuin kysyä itseltään: Milloin tunsin viimeksi, että kumppanini todella näki minut? Ja milloin itse viimeksi yritin nähdä heidät?

Yksinäisyys parisuhteessa ei ole tuomio suhteelle. Se on signaali — merkki siitä, että jokin kaipaa huomiota. Ja aivan kuten yksinäisyyteen voi vajota, siitä voi myös löytää ulospääsyn. Se vaatii rohkeutta pukea sanoiksi se, mitä ei ole sanottu. Mutta juuri niissä hetkissä todellinen läheisyys alkaa.

Tunnetko tämän tunteen — ja mitä teit, kun huomasit sen?